Nukketeatteripäivän julistus Alunperin julkaistu : 11.2.2002 Tosi on illuusiota ja illuusio on totta Esirippu aukeaa. Näemme näyttämöllä kolme nenäliina ja kolme näyttelijää. Kolmesta nenäliinasta solmitaan siinä yleisön edessä hahmo, nuorallakävelijä, jolle viritetään alustaksi nuora näyttämön poikki. Kolme näyttelijää käsittelee nukkea, joka esittää taitotemppuja nuoralla, kävelee ja hypähtelee. Nuorallakävelijän tasapaino horjuu, hän saavuttaa sen taas ja taitotemppu jatkuu. Yleisö pidättää hengitystään ja elää hahmon mukana. Nuorallakävelijällä on oma persoonallisuus, sielu. Temppu onnistuu ja kävelijä tulee päätepisteeseen. Yleisö puhkeaa suosionosoituksiin. – Illuusiota, illuusiota. Vaatimattomista aineksista kyhätty nukke, jonka ”elävöittämistä” ei ole yritettykään peittää, pystyy ilmaisemaan jotakin syvästi inhimillistä ja koskettaa siten katsojan sisintä. Tämä tapahtuma on pieni ihme, joka kuvaa nukketeatterin vaikutusmuotoa ja tehoa teatterina. Ihmisnäyttelijä on aina oman olemuksensa vanki, nuken mahdollisuudet idean ilmentäjänä ovat lähes rajattomat. Nukketeatteria on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut elämääkin. Nuken avulla on vedottu luonnonvoimiin ja jumaliin. Lapselle nukke edustaa samanlaista taikavoimaista kappaletta, jolle lapsi itse on antanut hengen. Näin toimivat muinaiset luonnonkansat. Lapsen suhde nukketeatteriin on välitön ja lapsen on helppo hyväksyä näyttämön tapahtumat tosina, oma leikkimaailma saa siten täydennystä. Aikuisille teatterintekijöille, nukketeatterin ammattilaisille, nukketeatteri on teatterin osa-alue, joka vaatii paitsi teatterialan ammattitaitoa myös erikoistumista. Jossain mielessä teatterin lajina nukketeatteri lähestyy pantomiimia ja miimiä. Lisää luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia nukketeatteri saa tämän taidemuodon visuaalisuudesta. Nukketeatteri on kuvan, esineen, äänen ja liikkeen synteesi. Nukketeatterin tekemiseen ei välttämättä tarvita kalliita raaka-aineita. Siksi se on helppoa ja haastavaa tekemistä harrastajille, kouluissa ja päiväkodeissakin. Toisaalta sen lumo ja volyymi voivat saavuttaa mahtavat tehot vaikka jättinukeilla ja suurilla näyttämöillä. Nukketeatteri muuntuu siis hyvin moniin tarkoituksiin ja sitä voi harrastaa ja harjoittaa hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Suomessa toimivien ammattinukketeattereiden huimat katsojaluvut kuvaavat lajin suosiota. Jatkuvaa kehitystyötä on kuitenkin tehtävä. Taide ei tule koskaan valmiiksi. Teatterin tekeminen on kuitenkin mielestäni etuoikeutettua työtä. Lapsiyleisöltä tulee energiaa ja positiivisuutta, aitoa elämän iloa. Lapsi tulee katsomon valmiina rakastamaan esitystä, ei etsimään virheitä siitä. Siksi teatterintekijöiden velvollisuus ja vastuu tarjota vain parasta, mitä osaavat, on vahva. Se hetki, jolloin arkimaailmaa sulkeutuu ulkopuolelle ja esitys alkaa, on harras. Illuusio ei saa koskaan kuolla.