Matkakirje Berliinistä 13.11. 2005 Alunperin julkaistu :17.11. 2005 www.kirsiaropaltio.net Perjantaiaamuna saavun Berliiniin ja ajoin heti Atze-teatterikeskukseen, jossa useita hyvätasoisia esityksiä lapsille. Näin esityksen Eine woche voller Samstage (Viikko täynnä lauantaita), joka oli tarkoitettu lapsille 5-vuotiaasta lähtien. Esitys erittäin musiikkipitoinen, humoristinen ja raikkaasti toteutettu. Monisatapäinen yleisö eli voimakkaasti mukana ja kommentoi riemastuttavasti. Berliinissä parhaillaan Märchen Tage (Satupäivät), joiden ohjelmaan kuuluvan Sindbad merenkulkijan näin illalla Schaubude teatterissa. Schaubude on hyvätasoinen, omaa linjaa vetävä viehättävä pikkuteatteri entisen DDR:n puolella. Alaotsikko on Puppen, Figuren und Objekttheater. Olin ollut yhteydessä johtajaan Silvia Brendenaliin ja sihteeriin Martina Schnabeliin etukäteen sähköpostitse ja vastaanotto oli lämmin. Esitys oli Suomessakin Tampereen festivaalilla vierailleen Seebune (koneesta puutuu u:n saksalaiset pilkut) Hiddenseen ja Karl Huckin esineteatterina esittämä. Noin tunnin kestävässä nuorten ja aikuisten sadussa oli intialainen tunnelma suitsukkeineen ja lavastuksineen. Kokonainen ja kaunis, omaan laatuunsa luottava esitys eloisasti ja hauskasti esitettynä. Taas tuli todistettua, että pieni on kaunista. Yksi mies ja pullot, purnukat, kananmunat, jotkut pienet päät ja loistava äänikulissi mm. loivat uskomattoman mielikuvan Bagdadin torista. Kaikki oli hyvin esteettistä, eikä esityksessä ollut mitään tyylitöntä tai yleisöä kosiskelevaa. Silti pieni yleisö, n. 50 henkeä, eli lämmöllä mukana. Tämä Satupäivät tarkoittaa sitä, että kaikkialla Berliinissä keskitytään satuihin. Niitä lukevat kirjastoissa, kouluissa, kulttuurikeskuksissa, kirjakaupoissa ja joka puolella kirjailijat, näyttelijät ja kaikki, jotka kynnelle kykenevät. Satuja esitetään teattereissa siten, että joka päivä on useita esityksiä. Toisin sanoen ”maan sadut” on koottu viikoksi Berliiniin. Berliini muutetaan viikoksi ”eloisaksi mielikuvituksen ja luovuuden maaksi”. Tänä vuonna Satupäivät on omistettu H.C. Andersenille kirjailijan 200 vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Berliinissä on yli tuhat tapahtumaa, jonka mahdollistaa 200 instituution yhteistyö. Tutkimus ja tiedekin ovat mukana. Taidan yrittää lanseerata jotakin vastaavaa tai saman jutun Espooseen tai miksei koko pääkaupunkiseudulle. Siinä olisikin haastetta. Tekisi hyvää optio- ja high tec Suomelle. Illalla sain liput Deutshe Operniin Mahagonnyn kaupungin nousuun ja tuhoon. Kurt Weilin ihana musiikki oli fantastisesti esitetty kuten koko juttukin. Meidän lippumme olivat melkein keskellä tapahtumaa, ilmanko ne oli vielä mahdollista saada loppuunmyytyyn esitykseen, niin että minullekin yksi Mahagonnyn miehistä (kuorossa) Whisky baarissa lykkäsi esityksessä lasin käteen ja käski maistaa ja kuiskasi että se ei ole teetä, maista. Viskiähän se oli. Uskomaton, melko epäbrechtiläisesti ohjattu esitys. Oopperaa, joka ei pitkästyttänyt sekunttiakaan ja aivot saivat töitä niin, että kipeää teki. Aion kysyä Erkki Korhoselta seuraavassa hallintoneuvoston kokouksessa, että eikö ooppera voisi ottaa Mahagonnyn. Olen muuten nähnyt kuuskytluvulla Mahagonnyn Wienissä nukketeatterissa. Se oli groteskiksi tehty, mainio esitys. Nyt sunnuntaina on vuorossa museosaari, juutalaisten vainon muistomerkki ja sitten illaksi kotiin. - Kävelin viehättävässä Berliinissä kohteesta kohteeseen nelisen tuntia. Tämä on sellainen kaupunki, jossa voisin asua. Niitä ei muuten ole paljon. Holocaust immemorial oli vaikuttava. Se oli ”hiljainen” ja hiljensi. Metallinpaljastimien läpi piti museo-osaan kävellä. Kyllä on maailma kummallinen. Sitten tutustuin Mies van der Rohen piirtämään Uuteen kansalliseen nykytaiteen museoon , Berliinin Momaan, jossa Private Picasso näyttely.