Simpanssiveljeni Bruno Alunperin julkaistu :4.2. 2007 Hevosenkenkä Tiedoksi aikuisyleisölle Näytelmä kertoo simpanssien ja ihmisten samankaltaisuudesta. Olen perehtynyt aiheeseen mm. vierailemalla Washingtonin Yliopiston Simpanssien ja ihmisten välisen kommunikaation instituutissa Yhdysvalloissa. ” Simpanssiveljeni Bruno” on satu. Mutta siinä ei ole satua se, että simpanssilasta kasvatetaan yhdessä ihmislapsen kanssa, perheenjäsenenä. Sitä on tapahtunut paljon ja tapahtuu yhä. Eikä siinä ole satua se, että simpanssit oppivat ihmisten viittomakieltä. Olen omin silmin saanut nähdä ja kokea sen ihmeen, viittomakieltä puhuvat simpanssit. Siinä ei ole satua liioin se, että simpanssit ja ihmiset voivat solmia vuosikymmeniä kestäviä ystävyyssuhteita, vaikka välillä olisi vuosien katkoja tapaamisissa. Siitäkin olen nähnyt esimerkkejä. Näytelmässä ei ole satua se, että kädellinen, näytelmässä marakatti, esiintyy sirkustaiteilijana. Sitä eläinten ymmärtämätöntä ja julmaa riistoa tapahtuu edelleen paljon mm. elokuvateollisuudessa ja mainoksissa, vaikka nykytekniikka mahdollistaisi ”näköispainokset”. Näytelmässä on satua sen onnellinen loppu. Se, että simpanssi palaa omaan yhteisöönsä Afrikkaan, viidakkoon, ihmisten parissa viettämiensä vuosien jälkeen. Se ei todellisuudessa ole enää mahdollista. Orvoille simpansseille on Afrikkaan ja muuallekin perustettu viime vuosina ”sanktuaareja”, eräänlaisia koteja, joissa simpanssit, jotka ovat eläneet laitoksissa tai ihmisten parissa, voivat elää loppuelämänsä turvallisesti ja mahdollisimman virikkeellisesti, ulkoillen, leikkien ja huolehdittuina. Pikkulasten mieltä ei tietenkään voi rasittaa aikuisten ymmärtämättömistä teoista saarnaamalla. Mutta sadun kautta lapsille voi välittää uskoa ja toivoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Näytelmän tarkoitus on toden, sadun ja huumorin keinoin auttaa lapsikatsojaa ymmärtämään, miten samanlaisia ihmiset ja eläimet ovat. Simpanssien ja ihmisten kohdalla tämä samankaltaisuus on niin täydellistä, että 98.7 prosenttia geeneistä on samoja. Toivon, että lapset, jotka näkevät näytelmän, sisäistävät sen sanoman ja toimivat aikuisina eläinten tasa-arvoisen ja arvokkaan kohtelun puolesta. Erityishuomiota ja kiireellistä apua tarvitsevat, lähes lajitoverimme, simpanssit, joiden olemassaolo tällä planeetalla on vakavasti uhattuna. Simpanssikannat ovat niin pieniä, että pienikin epidemia voi koitua lajille lopullisesti kohtalokkaaksi. Raa´at ja tarpeettomat eläinkokeet kädellisillä täytyy lopettaa. Simpanssit eivät pelastu ilman ihmisten toimenpiteitä. Jotta voisimme auttaa, tarvitsemme tietoa ja tahtoa auttaa.